terrvehdys! oli tosi lähellä että oisin tänään jättänyt kirjoittamatta mutta koska olen tänään mietiskellyt niin pakko mun on jakaa syvimpien mieleni sopukoiden saavutukset teidänkin kanssa! sitä vartenhan tää blogi oikeastaan onkin! ensin voisin nopsaan kerrata päivän tapahtumat: kävin hakemassa mopokortin joka oli tosi ruma ja hannan kaverin vanhemmat toivat hannan kotiin kun se oli heidän luona halikossa. tosi kiva perhe (lukuunottamatta sitä hannan kaveria joka nyt tuli meille yöks ja sillä vaikuttaa olevan joku ongelma ÄRRRsyttää tommoset!)! siinä se tämä päivä oikeestaan kaikessa hienoudessaan.

no mut sit siihen itse asiaan. kärsin ehkä maailman kamalimmista allergisista oireista joihin en saa edes kunnon hoitoa (apteekin reseptivapaat pillerit, wuhuu!) koska en järkyttävän neulakammoni takia uskalla mennä allergiatesteihin. mulla on nyt ainakin neljänä viimeisimpänä kesänä aina suht samoihin aikoihin tullut ihan järkyttäviä oireita: kurkku kutisee, nenä vuotaa kun saavista kaatais ja kaikkein ikävimpänä silmät kutii niin perkeleesti että tekis mieli ottaa ne kauniiseen käteen ja vetää vessanpöntöstä alas! angstaus ahdistavasta allergiastani ei nyt kuitenkaan ollu se juttu josta halusin kirjottaa vaan kun olen koko päivän vaan kitunut kotona niin rupesin miettimään miten tärkeä juttu terveys oikeestaan on. sitä harvoin tulee ajatelleeksi jos oma terveydentila on ihan hyvä lukuunottamatta nyt jotain pientä flunssanpoikasta kerran vuodessa jolloin koulusta on muutenkin poissa puolet porukasta saman tartunnan takia.

joskus muinoin, varmaan kasilla, meillä oli koulussa terveystiedon tunnilla joku kysely missä oli määrä listata omassa elämässään merkittäviä asioita. muistaakseni kellään (ei siis myöskään minulla vaikka söin jo sillon lääkkeitä) ei ollut mainittu terveyttä, ja antsakin tais sitä asiaa vähän ihmetellä. mut ei sitä niin tule ajatelleeksi kunhan kaikki on itsellä ihan kunnossa.

normipäivinä, ellei olo sitten ole tosi tosi huono, en mäkään mieti terveyttä niin paljoa, vaikka joka aamu alkaakin niillä herkkunapeilla jotta ruo kilpirauhanen pysyis aisoissa! se on jotenkin loppujen lopuks niin pieni asia etten edes sitä enää ajattele, eikä mun enää niitä lääkkeitä tarvii syödäkkään kun jotain puolisen vuotta ehkä! oman pahan olon lisäksi terveyttä tulee ajatelleeksi silloin kun joku läheinen sairastaa. mulla on kuollut tosi rakas ihminen syöpään enkä toivois kenellekkään sellaista kärsimystä mitä tämä ihana ihminen valitettavasti joutui kokemaan. lisäksi rakkaista rakkain piksu kuoli epilepsiaan, ja vaikka se olikin koira niin kyllä siinä tuli suunnilleen nähtyä minkälainen se kyseinen sairaus on. kamala, jollaista en myöskään toivois edes pahimmille vihamiehilleni! (olen sitä mieltä että mun sairaus ei todellakaan ole mitään noihin kahteen edellämainittuun verrattuna mut halusin sen kuitenkin myös mainita koska tietysti oma "sairaus" saa mut myös miettimään tämmösiä juttuja!) lisäksi tunnen ihmisiä jotka muistakin sairauksista kärsii ja se ei todellakaan ole mitään mukavaa niin kuin jokainen nyt varmasti tajuaa!

en oikeastaan tiedä mikä tän kirjoituksen tarkoitus on. ehkä halusin vaan jotenkin kirjoittaa siitä miten ihmiset ei osaa arvostaa asioita ennen kuin on liian myöhäistä ja on menettänyt tai menettämässä ne asiat, minä mukaanlukien! ja myös siitä miten ei osata olla tyytyväisiä ja ajatella että jollakulla on varmasti aina asiat paljon huonommin. mua harmittaa ja ärsyttää vietävästi kun joka ikinen aamu tosiaan alkaa niillä kuudella ihanaisella pikkupillerillä plus nyt allergialääke päälle ja lisäksi mul on atooppinen iho (rumat jalat HYYIhyihyihyi!) jonka seurauksena joudun käyttämään sellasta öljyä jota laitetaan jalkoihin koska ne on niiiiin kamalat. toisaalta maailmassa on ihmisiä jotka ei oo viikkoon syöneet mitään tai jotka tietää kuolevansa viikon sisällä vaikka aidsiin.

mutta se ei mahdu mun pieneen maailmaani joka pyörii oman napani ympärillä (ja uskoisin että useimmat ihmiset ajattelee samalla tavalla, tietysti niitäkin aina löytyy jotka pystyy aina asettamaan muut itsensä edelle mutta valitettavasti tommoisia ihmisiä on tosi harvassa!) ja olen ainoastaan tyytymätön siihen miten ikävästi mulla on asiat on ja miten monella on asiat paljon paljon paremmin! prkl! on se herra jumala vaan epäreilu!

että tämmöstä tänään. huomen ei varmaan tule kirjoitusta kun meen tiian kanssa maskuun! MORJEEEENS hanipupuset, pitäkää huoli itsestänne ja läheisistänne!

i swapped my innocence for pride
crushed the end within my stride
said i'm strong now i know that i'm a leaver
i love the sound of you walking away
mascara bleeds a blackened tear
and i am cold
yes i'm cold
but not as cold as you are
i love the sound of you walking away